Joulu on ovella

Joulu tulee ja itse olen valmistautunut siihen laittamalla muutamat jouluvalot esille ja tontut haettu kaupanhyllyltä ikkunalaudalle. Tuntuu että ensimmäistä kertaa omassa kodissa on edes vähän Joulun tuntua. Yleensä se on ollut sitä että odotan joulua jotta pääsee vanhempien kotiin missä on valmis joulu, joulunhenki, koristelut ja aaton molemmin puolin ja läpikin se jouluruoka ja mikä tärkein; lämmin olo ja perhe.

Aloitin joulukorttien tekemisen jo hyvissä ajoin (mielestäni), ja silti tuli lopussa vähän kiire niitä väsäillä kun siihen punaiseen kuoreen halusin kaikki tunkea. Olen erittäin joulu ihminen ja nyt olen muutamalla facebook ystävälläni monena vuonna, tänä vuonnakin nähnyt päivityksen kuinka he jättävät joulukortit lähettämättä ja pistävät sen rahan hyväntekeväisyyteen.

Itselleni tulee mieleen ensimmäisenä että ihana idea ja varmasti toimiva kun ei jaksa ruveta kortteja kaikille suvun kaimoille ja kissoille kirjottelemaan. Tämä on upea idea ja olen hyväntekeväisyyden ja lahjoituksien puolesta puhuja mutta en malta olla miettimättä muutamaa asiaa;

1. Ensinnäkin kuinka ihanaa on vain saada joulukortti (kortteja) tai postia ylipäänsä joltain läheiseltä, enkä puhu laskun lähettäjistä. Minä en ainakaan saa postikortteja kuin max. 2 joulukorttien lisäksi vuoden aikana. (nykyisessä some maailmassa kun elellään ja viestit kulkee facen kautta enimmäkseen)
2. Voisinko näin joulun alla (ja muutenkin) säästää jostain tai jättää jotain mässyä, karkkia, sipsiä, yms. turhuuksia ostamatta ja lahjoittaa nämä rahat hyväntekeväisyyteen tai käyttää parempaan tarkoitukseen, esim auttamiseen. Mistä kaikesta sitä keksiikään säästettävää tässä yltiötavaramäärä -yhteisössä.

Itsekin usein syyllistyn turhaan tuhlaamiseen, tarkoittanen sellaista mikä ei välttämättä olisi tarpeellista ja ilmankin voisi elää. Raha on tärkeä osa elämää mutta mitä sillä tekee jos perustarpeet on kunnossa; ruokaa, koti, läheisiä. Esim. uusi kännykkä joka toinen tai jopa joka vuosi sen takia että kyllästyy nykyiseen, on vain tarpeetonta, mitä jos kaikki laittaisivat sen n. 200-500 e vuodessa parempaan käyttöön tai jättäisivät ostamatta ne 15 leikkikalua/junaa/barbia per jokainen lapsi jouluna ja ostaisivatkin vain 1-2, eikö lapsikin arvostaisi sitä enemmän?

Pää pointtini tässä oli ja on että rakastakaa lähimmäisiänne, niitäkin ketä ette tunne, tehkää hyviä tekoja ja auttakaa tienposkessa istuvaa yksinäistä juoppoa yhtä paljon kuin mummoa ostoskassien kanssa. Kaikki ovat yhtä tärkeitä erilaisten taustojen kanssa.
Miettkäämme sitä.. :)

Kuka olen ?

Syviin elämän syövereihin kun katsoo rehellisesti niin mitä sieltä löytää?

Itselläni on pyörinyt parina viime viikkona päässäni kysymys että kuka ihminen on? Tarkoitan että kuka minä olen? Mitkä asiat määrittävät minun itseni olemassa olon ja oman persoonan?

Usein itse olen positiivinen ja iloinen, joskus jopa ärsyttävän iloinen ja saan välillä "ihmettelyjä" kuinka jaksan aina olla hymy huulilla?

Jos joutuisin työttömäksi tai murtaisin jalkani tai halvaantuisin ja minulta evättäisiin minulle rakas tanssi, liikunta ja jumpat niin miten minun kävisi? Näitä yleensä alkaa miettiimään silloin kun on kipeä eikä vain ole muuta tekemistä. Ei mielestäni huono asia ollenkaan koska onhan sitä hyvä tuntea itsensä, eikös vain?

Jos joku kysyy meiltä että kuka olet, niin luultavasti vastaat nimesi, ikäsi, perheesi ja mitä harrastat ja mitä mieltymyksiä on .. tai ainakin se olisi helpoin vastaus...

Omasta mielestäni kysymys on moni vaiheinen ja kaikessa monimutkikkaisuudessaan erittäin yksinkertainen. Mitä teet, mistä nautit, millä tavalla tuot sen esille.. nämä kaikki ovat peilikuvia siitä mitä sisimmässään on ja ehkä sieltä syvältä sitten kumpuaa ne omien vanhempien antamat pohjat, kulttuurilliset asiat yms. 

Mutta entäs jos se mistä eniten nautit, vietäisiin sinulta ? Niinkuin minulta tanssi, liikunta ja laulu.

On ehkä jopa brutaalia miettiä että mitä jos näin tapahtuisi mutta minua kiehtoo se ajatus että sokeat ihmiset jotka ovat joskus nähneet, pyörätuolissa istuvat jotka ovat joskus juosseet, mykät jotka ovat joskus puhuneet ovat päässeet tämän ns. ongelman yli ja silti nauttivat elämästä. 

Uskon että joka viikko "oma minä-kuva" muokkautuu jollain tavalla ja jos yksi tärkeimmistä asioista vietäisiin sinulta, niin ethän sinä kuitenkaa lakkaisi olemasta. Olisit vain ehkä hetken hukassa kunnes löytäisit jotain muuta mistä nautit.

Itselleni se kuka olen ja millaista kuvaa annan muille ja mitä haluan omalla olemuksellani välittää merkkaa sitä että tiedän oman elämäni tarkoituksen ja päämäärän. Mitä tahansa tapahtuukaan, jos jalkani vietäisiin niin kyllä se sapettaisi ja pahasti mutta sen nielisin koska tietäisin, että jokin tarkoitus silläkin olisi, vaikken tiedä sitä heti niin se voi tulla tietooni huomenna, vuoden päästä tai kymmenien vuosien päästä. Voisin silti kuunnella musiikkia ja sydämeni saisi tanssia ja voinhan aina itseäni jotenkin ilmaista. Ehkä se kaikki on omasta asenteesta kiinni ja nimenomaan positiivisesta asenteesta. 

Positiiviset ihmiset ruokkivat positiivisuutta ja negatiiviset ihmiset tekevät taas toisin. Eivät varmastikkaan siksi että haluavat tartuttaa toisiin negatiivisuutta mutta olemme erilaisia. Silti on meidän oma valintamme mihin elämässämme haluamme keskittyä. Minä valitsen olla iloinen koska olen. Nään elämässäni paljon hyviä asioita ja uskon että Jumalan avulla ja Häneen luottaen sekä turvaten ne jatkuvat, vaikka eivät aina  helpoimmalla tavalla mutta siinä ne ovat ja pysyvät.

Ihmiset ovat nykyään paljon hukassa ja syitä on monia ja joku voisi sanoa että yhtä syytä ei ole. Kuitenkin ehkä varovasti haluaisin kyseenalaistaa tämän; entäs jos kaikkeen tähän löytyisi vastaus? Oman elämän tarkoituksen ja päämäärän etsiminen. Se ei ole helppoa, ei päivän, eikä ehkä viikon kestävä kysymys mutta aika ajoin se on hyvä itseltään kysyä että minne sitä on menossa ja miksi tämän kaiken täällä maapallolla tekee. :)

Hymyily ja elämästä nauttiminen vievät paljon vähemmän energiaa kuin valittaminen, vihastuminen ja mökötys. Kaikenlisäksi se myös antaa niin paljon enemmän, niin itselle kuin myös niille rakkaille läheisille. <3

Onnellisuus?

Aloitetaan uusi blogi nyt vähän muka syvemmällä aiheella, katotaan miten käy..!

Onnellisuuteenhan meistä jokainen pyrkii, kai. Ainakin minä pyrin.
Usein kuuluu kysyttävän eri tilanteissa että mikä on onnen hinta?
Ymmärrän kysymyksen tavallaan kokonaan ja toisesta näkökulmasta katsottuna en yhtään. Kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa oman onnellisuutensa eteen jne..., mutta onko se sitten vaivan näköä kun on omasta hyvinvoinnista kuitenkin kyse.
Asia erikseen että pyrkiikö olemaan koko ajan tekoulkokuori onnellinen (mikä sana se sitten onkaan) vai sydämessään onnellinen vaikka elämä välillä potkisikin päähän ja pyöränkumi puhkeaisi.

Googletin sanan "onnellisuus" ja wikipedia kertoi seuraavaa;
"Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä että elämä on hyvää. Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Nykyajan pohdinnoissa korostuu kysymys sittä, voiko yksilö löytää oman onnensa. Tähän liittyy muun muassa sanonta "Jokainen on oman onnensa seppä."

Sanonta "Jokainen on oman onnensa seppä" pitää mielestäni erittäin paljon paikkaansa. Onhan se kaikki sinusta itsestä kiinni millaisella asenteella päätät olla. Päätätkö jakaa hyvää oloa, hymyjä ja olla positiivinen vai annatko jokaisen tuulenpuuskan suututtaa sinut ja sitä myöten suuttua muille.
Minulla itselläni kaikki lähtee rakkaudesta, niin kliseistä kuin se onkin mutta se on parasta !
Jokaisen ihmisenhän pitäisi ensin rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa muita. "Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi." -Yläkerran Jeesus kerran tokaisi fiksusti.
No miten tätä sitten toteuttaa jos pyrkii omaan onnellisuuteen, ilman että talsii toisten onnellisuutta ja parhaimmassa tapauksessa pyrkii auttamaan lähimmäistä onnellisuuteen.
Mielestäni kysymyksessä tuli jo vastauskin; lähimmäisen rakkaus. Sitä kun antaa niin siitä saa ja kun elää hetkessä eikä murehdi liikoja niin sehän riittää!

Mun onni koostuu tällä hetkellä;
-päivän pienistä hymyistä
-perheestä
-ystävistä
-miehen rakkaudesta ja läsnäolosta
-tulevaisuuden haaveista

Jokaisen elämä on omissa käsissä ja siihen voi vaikuttaa vain oma tekeminen tai tekemättömyys joten turha uikuttaa vaan elämästä kiinni ja nauttimaan! <3